Kauppaan astuessani huomaan kuuluvani vähemmistöön. Tämä alitajunnasssani järkyttää minua, koska olen yleensä aina kuulunut enemmistöön eli ollut osa normia. Tottuneena siihen, että useimmiten olen vain yksi joukossa olevista enkä erottaudu massasta, sai tämä kauppareissu minut hieman hämilleen. Kaupassa oli vain minun lisäkseni muutama henkilö, joka käytti maskia. Suurin osa ihmisistä oli tullut kauppaan ilman maskia ja turvaväleistäkään ei ollut mitään tietoa. Siellä tongittiin tomaatteja ja kurkkuja kylki kyljessä ilman maskeja. Tämä on varmaankin tilanne, johon täytynee tottua. Niin kauan kunnes maskisuosituksesta ei tehdä pakkoa, ei maskeja kaikkien kasvoilla näe kaupassa. Voin todeta käyneeni itsekkin ilman maskia kaupassa kun töistä kotiin palatessani olen poikennut hakemaan jotakin pikaisesti. En siis ala jeesustelemaan aiheesta vaan hieman hämmästelen mitä tästä maski suosituksesta tulisi ajatella. Itse pyrin käyttämään maskia aina kun sen vain muistaa ottaa mukaan kotoa lähti...
Arjen, juhlan ja seikkailun oppimista. Elämä on seikkailu, joka on liian lyhyt ajettavaksi tylsillä autoilla, murehtien jokaista hetkeä ja antaa liukua käsistä.